Evelyn Hynynen - CV

JUMALA  EI  OLE  KÄDETÖN!

Olen haasteita pelkäämätön, suorasukainen savolaisnainen, joka on asunut jo noin neljäkymmentä vuotta Kainuussa.   Olen oppinut rakastamaan tätä aluetta! Kainuun vaaramaisemat, puhdas luonto, omalla tavallaan elävä kansa ja turvalliset elinolosuhteet ovat vertaansa vailla koko maailmassa.

Synnyin pieneen vähän toistakymmentä neliötä käsittävään mökkiin pienelle Rautavaaran kylälle. Olin kahdeksas lapsi eikä totisesti tilaa ollut liikaa! Nyt aikuisena paikkaa mittelöityäni kysyin äidiltäni, miten ihmeellä mahduimme nukkumaan. Hän vastasi vain pilke silmäkulmassaan, että nostettiin seinälle sitä mukaa kuin nukahti...

Itse asiassa elämäni on ihme alusta saakka! Muutama vuosi sitten  joulun aikaan tapasin iäkkään ystävän, joka oli puolisonsa kanssa ollut saunakamarissamme rukoilemassa puolestani koko viimeisen yön ajan, jotta en kuolisi synnytyksessä. Äiti odotti minua yksitoista kuukautta ja  kun viimein aloin tulla maailmaa kurkistamaan, jouduin vetämään mukanani istukankin, kun napanuora oli kiertynyt kaulani ympärille niin moneen kertaan tiukasti. Musta ja äänetön olin syntyessäni, kätilön jääräpäisen selkään paukuttelun kautta henkiin virkoava. Ystävä tuumasi, että olen vähän muuttunut sitten viime näkemän - lähes 50 vuotta aiemmin!

Kodissani opin rukoilemaan. Ihmeet olivat osa lapsuuteni kodin arkea. Jos tarvittiin parantumista, rukoiltiin; jos tarvittiin ruokaa, rukoiltiin; jos joku tavara oli hukassa, rukoiltiin; jos ei ollut rahaa, rukoiltiin. Ja aina tuli vastaukset. Opin sen, että Jumala ei ole missään tilanteessa neuvoton vaan Häneltä löytyy lääke vaivaan kuin vaivaan - ja hyvä sellainen!

Lukiossa ollessani sairastuin. Kuvissa löytyi aivoista kasvain, joka alkoi syödä elämältäni terän. Kapinoin. Liki satavuotiset letkuissa ja minä parhaassa iässä odottamassa kuolemaa. Ei mahtunut mitenkään minun ajatusmaailmaani oikeudenmukaisesta Jumalasta. Lopulta annoin periksi, luovutin elämäni ja aloin valmistautua taivaan kotiin. Tavallinen maatalonisäntä tuli ja laski kätensä olkapäälleni sanoen: -Olet terve. Ja olin. Jumala ei tarvitse pappiskoulutusta parantaakseen ihmisen vaan Hän on läsnä milloin minkinlaisessa hahmossa, joka suostuu olemaan palvelija ja taivaan välikappale.

Avioiduin heti kun laki sen salli ja innolla aloitimme kotileikin. Mutta eväät taisi molemmilla olla vähissä ja niinpä löysin viiden vuoden jälkeen itseni Lasinyrkki -teoksen sivuille kirjattuna ihmettelemässä, miten perheväkivalta, puhumattomuus, yksinäisyys ja epätoivo olivat tulleet osaksi arkea, jonka piti olla kaunis prinsessatarina onnellisine loppuineen.

Kunnianhimoiset koulutussuunnitelmat nappasivat mukaansa ja niin kuljin luennoilta toiselle keräten reppuuni eri tutkintoja: KM, ErO, Biblio- ja psykodraamaohjaaja, sielunhoitoterapeutti ja työnohjaaja. Silmät kiiluen lisäkoulutushaasteista jatkoin matkaani liiankin lujaa ja sitten tuli täys pysähdys: ajoin 120 km:n vauhdissa ulos tieltä. Parin sekunnin kuluessa elämäni kulki filminauhana ohitseni, jäljelle jäi vain kaksi olennaista asiaa: Jumala ja lapset. Jälkikäteen asiaa miettiessäni oivalsin molempien olevan iankaikkisia. Arvoni muuttuivat.  Päätin antaa elämäni täysillä Kaikkivaltiaan Jumalan ohjattavaksi.

Ja kylläpä siitä alkoikin mielenkiintoinen elämä! Jumala ei ole todellakaan mielikuvitukseton keksiessään mitä erilaisimpia tehtäväksi antoja ja yllätyksiä. Vuonna 1991 sain näyn Rauhan Majatalosta ja sen perustoimintatavoista. Seitsemän vuotta myöhemmin aloitimme rakentaa tätä 'Nooan arkkia' kuivalle maalle... Uskon varaista toimintaa alusta alkaen ja totisesti kutsumusta on koeteltu! Mutta niin antoisaa ja haasteikasta elämää en olisi koskaan itse osannut suunnitella. 27.11.2003 talon ovet avattiin vieraille ja sitten onkin työtä ja touhua riittänyt vaikka muille jakaa!

Olen ollut järjestämässä kolmetoista kaksivuotista sielunhoitoterapeuttikoulutusta. Suomen hyvinvointi on monien sydämissä ja kodeissa todellista pahoinvointia! Työelämän liialliset vaateet, perheeseen kohdistuvat paineet, jatkuva muutoksen sietäminen, taloudelliset vaikeudet ja erilaiset riippuvuudet ajavat monet hyvinvointiyhteiskunnan jäsenet sellaiseen pahoinvointikierteeseen, ettei siitä ole ulospääsyä omin keinoin.

Eräässä itselleni mahdottomassa tilanteessa sain Jumalalta erityislaatuisen lohdutuksen: Jumala ei ole kädetön -laulu alkoi soida sisälläni. Mitä kauemmin se soi, sitä enemmän sain ihmeellistä yliluonnollista voimaa ja uutta toivontäyteistä näkökulmaa. Kappale on  tuotettu cd:lle ja on tilattavissa Rauhan Majatalosta.

Olen kuusikymppinen, neljän lapsen äiti ja seitsemän lapsen mummi. Olen Rauhan Majatalon toiminnasta vastaava nainen, joka innostuu sen enemmän, mitä suuremmasta haasteesta on kyse. Tartu hetkeen -kirjani elää omaa matkaansa muistuttaen minua olemassaolollaan koko ajan siitä, että on oltava aina valmis valitsemaan se polku, mikä on olennainen iankaikkisuudesta käsin katsottuna. Carpe Diem! (kirjaa saa tilattua joko Rauhan Majatalosta tai Kristillisestä kirja - ja musiikkikustannuksesta)

Kolmas kirjani julkaistiin 16.2.2019. Se on päivähartauskirja, jonka nimi on Taivaan Isän tyttö. Siinä on vuoden jokaiselle päivälle lyhyt teksti ja rukous. Tekstit kuvaavat omia kokemuksiani taivaallisen Isän tyttärenä. Ensimmäisen päivän teksti kirjassa on seuraava: "Olen arvokas. Minulla on arvo, jonka kaikkivaltias Jumala, taivaallinen Isäni, on antanut minulle luodessaan minut. Saan luottaa koko painollani Isään. Hän pitää minusta huolen kaikkina elämäni päivinä. Olen hänen rakas, ainutlaatuinen tyttärensä. Hän on aina uskollinen eikä hylkää minua koskaan. Isä, opeta minua luottamaan sinun huolenpitoosi silloinkin, kun en näe sitä."  (kirjaa voi tilata joko Rauhan Majatalosta, Suomalaisesta kirjakaupasta  tai Päivä OY:stä)

Neljäs kirjani White Island, Seikkailusta katastrofiin, julkaistiin kuusikymmenvuotispäivänäni 7.8.2021. Se kertoo tulivuorenpurkauksesta ja kuusiviikkoisesta rukousmatkastani Uuteen Seelantiin joukukuusta 2019 - tammikuuhun 2020. Kirja, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi!

Aikoinaan psykodraamaopinnoissa piti kirjoittaa itselleen elämän motto. Sanoitin sen näin:"Elä niin, että on mummona muistelemista!" Monessa valintatilanteessa ja myös aikaani ja voimavaroihini liittyvissä painotuksissani olen tehnyt päätöksiä tuota mottoa ajatellen. Raamatussa vastaava ajatus löytyy esimerkiksi Mooseksen kirjasta, jossa sanotaan:"Tänään sinun eteesi asetetaan elämä ja kuolema, valitse siis elämä!" Valitaan elämä!